Haastatteluja

Tässä muutamien ehdokkaiden haastatteluja. He kertovat mm. miksi on tärkeää vaikuttaa seurakuntavaaleissa, miksi kannattaa ryhtyä ehdokkaaksi ja mitä asioita ehdokkaat itse haluaisivat edistää omassa seurakunnassaan.

Kirkon suuret linjat huolettavat

"Kaikkien pitää tehdä hyvää. Kirkon pitäisi julistaa evankeliumia", sanoo seurakuntavaaliehdokas Isto Pihkala.

Janakkalan seurakunnassa ehdolla oleva Isto Pihkala on eläkepäiviä viettävä rakennusarkkitehti. Hän on ollut aktiivisesti mukana Kansanlähetyksen toiminnassa, kuten myös kotiseurakunnassaan. Viimeiset kahdeksan vuotta hän on toiminut Janakkalan seurakunnassa luottamustoimissa. Eläkkeellä hän on myös jatkanut työtään Inkerin kirkossa konsultoimalla siellä tehtäviä rakennustöitä. Pihkala toimi pitkään Inkerin kirkon pääsihteerinä ja on tehnyt yhteistyötä useiden lähetysjärjestöjen kanssa. Lähetystyö on ollut tärkeässä roolissa Pihkalan elämässä. "Se oli Jeesuksen viimeisenä antama tehtävä." Pihkala toimi pitkään Inkerin kirkon pääsihteerinä. Suuret linjat Suomen evankelisluterilaisen kirkon toiminnassa ovat herättäneet huolta Pihkalassa.

Mitä ovat kirkon tehtävät?

Seurakuntavaalien kampanja kannustaa hyvän tekemiseen. Pihkala toteaa, että kaikkien pitäisi tehdä hyvää. Kirkon ensisijainen tehtävä on julistaa evankeliumia, eikä sen tulisi keskittyä ensisijaisesti niihin tehtäviin, jotka yhteiskunnan pitäisi hoitaa. Hän sanoo, ettei kirkossa voida tehdä kompromisseja yhteiskunnan kanssa. Pihkala ei ole valmis tinkimään evankeliumista tippaakaan. "Raamattu on elämässäni auktoriteetti."

Pihkalaa huolestuttaa se, että arvomaailma on luisumassa Ranskan vallankumouksen suuntaan: pian kirkkoa ohjaa kansallisdemokratia, eikä Jumalan sana. "Trendi on ajaa yhteiskunnan arvoja kirkon sisään." Suurissa kaupungeissa on ollut pitkään poliittisten puolueiden listoja seurakuntavaaleissa. Nyt listat ovat levinneet myös maakuntiin. Pihkalan mielestä on hyvä asia, että politiikassa on mukana kristittyjä, mutta seurakuntavaaleissa poliittisilla listoilla on myös kääntöpuolensa: ne sitovat myös yhteiskunnallisen politiikan arvoihin. "Se muodostuu kirkolle uhkaksi", hän sanoo. 

Uskon pitäisi näkyä

Pihkala toteaa, että seurakuntavaaleissa pitäisi äänestää nimenomaan niiden, joille usko ja seurakunnan perustehtävät ovat tärkeitä. Samoja asioita hän peräänkuuluttaa myös ehdokkailta. Kirkkolaki velvoittaa, että seurakunnan luottamushenkilö on kristillisestä vakaumuksesta tunnettu. "Nyt ehdolla on monia, jotka eivät käy missään seurakunnan toiminnassa, paitsi vaalien alla", Pihkala sanoo. Uskon pitäisi kuitenkin näkyä ja olla koeteltu: "En autokorjaamonkaan palkkaisi metsästä henkilöä, joka ei ole koskaan pitänyt jakoavainta kädessään."


Teksti: Saara Räty

Raamattu on auktoriteetti Isto Pihkalan elämässä.

Pekka Simojoki

Monia meistä varmaan huolettaa asiat, mitä Suomen maassa ja kirkossa tällä hetkellä tapahtuu. Minä olen ollut siitä huolissani jo pitkään, sillä maata kiertäessäni saa olla kuin aitiopaikalla katsomassa ja kuulemassa, missä mennään. Muutokset yhteiskunnassa ja yleisessä mielipiteessä ovat muutaman viime vuoden aikana olleet aivan käsittämättömän suuria. Yleiset moraalikäsitykset ovat rajusti liberalisoituneet, avioliittoinstituutio on vaarassa, herätysliikkeet ovat hyökkäyksen kohteina ja se, mitä joku vuosi sitten ajateltiin 'normaalina kristillisyytenä', on tänään ajettu marginaaliin. Se kuuluisa 'sylttytehdas' löytyy varmasti suhtautumisesta Raamattuun. Sen asema Jumalan sanana on asetettu kyseenalaiseksi jopa kirkon sisällä ja sen seuraukset alkavat näkyä kaikkialla.  

On ihan päivänselvää, että kirkon vakaa ja taattu asema on murenemassa. Kirkosta eroamisesta on tullut oikein kansanhuvi ja sen myötä talouden tiukkeneminen vaativat pistämään paletin aivan uusiksi. Kansankirkolla ei kohta enää ole kansaa, jäljellä on vain kuoret. Kirkot kumisevat tyhjyyttään, näky evankelioimisesta ja lähetystyöstä on tuntunut kadonneen tai muuttaneen muotoaan vain 'hyvän tekemiseksi' eikä sitä yhteisöllisyyttäkään tahdo löytyä, vaikka siitä paljon puhutaan. Instituution aika ja 'uskonnonhuoltolaitos'- mentaliteetin aika on pian ohi. Sanalla sanoen, nyt eletään meidän kirkkomme kohtalonhetkiä! Nyt käydään taistelua tämän kansan sielusta! Nyt viimeistään pitäisi meidän kaikkien herätä Ruususen unesta ja lähteä liikkeelle!

Uskon toki, että kaikkea ei ole menetetty ja että kaikesta huolimatta meidän kirkollamme voi olla vielä paljon annettavaa tälle kansalle ja hyvä tulevaisuus, jos me tänään teemme oikeita asioita ja uskallamme olla oikea kirkko. Samaan aikaan kun tapahtuu paljon huonoja asioita, olen nähnyt myös sen, kuinka paljon hyvää ja rohkaisevaakin tapahtuu. Ihmiset ovat kiinnostuneita hengellisistä asioista, monet kyselevät omaa paikkaansa, ja pieniä yhteisöjä syntyy. Tärkeintä on toki se, että rukoilemme herätystä ja teemme työtä sen eteen, mutta äärettömän tärkeää olisi myös toimia näiden nykyisten rakenteiden sisällä. Olen sitä mieltä, että nämä tulevat seurakuntavaalit ovat erittäin tärkeä mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä me kirkkona teemme nyt ja tulevaisuudessa! Ellemme nyt lähde liikkeelle, aivan uudet, vieraat voimat valtaavat meidän seurakuntiemme päättävät elimet. Sillä voi olla dramaattiset vaikutukset esimerkiksi siihen, mitä kaikkea Kirkolliskokous tulevaisuudessa päättää.

Eli, rohkaisen kaikkia, jotka jakavat samoja tuntoja, miettimään mahdollisuutta osallistua tuleviin vaaleihin. Jos vähänkin tunnet pistoa tai kehotusta omassa sisimmässäsi, tule mukaan ehdokkaaksi. Sillä voi olla ratkaiseva merkitys sille, miltä oma seurakuntasi näyttää muutaman vuoden päästä ja sillä voi olla myös vaikutusta siihen, mitä kirkko on tulevaisuudessa.

Tällaisia ajatuksia Kangasalla Kuohuharjun juurella.

Pekka Simojoki, muusikko ja Jumalan kulkukoira